keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Unihalvaus - ruusut vuoteen vieressä

Tänään tapahtui ehkä pelottavin unikokemus koskaan!
Aivan järkyttävän väsynyt olo, kun tulin töistä kotiin. Huimasi. Vaikka olisi vaakatasossa. Nukuin töistä tultuani puolitoista tuntia . Kuulin, että kissat maukuvat taistalla. Mutta en pystynyt nousemaan, saatikka sormeani nostamaan. Niin syvä väsymys. Olin lamaantunut, oman kehoni vankina. Näin unta, jossa nukuin just sohvalla juuri ne vaatteet päällä kuin olin sohvalla nukkumassa ja koputtelin unessani ns. ulkopuolisena itseäni hereille, mutten herännyt. Oudon vatsakivunkin sain. Onneksi huomenna on lääkäri.
Selviää taas hieman enemmän palapelistä ja matka jatkuu lisätutkimuksilla.
Sisäilmaongelma ovat salakavala kaveri, se pesiytyy joka soluun ja tekee tuhojaan.


Tänään oppilas kysyi minulta yllättäen, että pelkäänkö kuolemaa?
Sanoin, että en pelkää. Koska olen nähnyt kuoleman ja kuolevana kasvotusten.
Se on osa elämää, luonnollinen osa toki sitten vanhempana. Mutta ei siinä mitään pelättävää ole. Täytyy muistaa elää hetkessä ja tehdä niitä asioita, joista nauttii. Mieluummin lyhyempi ja mielekkäämpi elämänkaari kuin pitkä ja tuskainen.
Stockalla oli juliste, kuka olisit, jos saisit olla sinä? Olisin aivan muu. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, sairaskierteen keskellä.



Kevään äänessä loputon ikuisuus. Räntä leijailee välillä hiljalleen,mutta aurinko paistaa sinitaivaalta. Mutta talvi on, pysyy. Vielä hetken. Minusta tulee tätä menoa supervahva ehkä maailman vahvin tyttö. Kasakirjoja, niistä saa voimaa ja uusia ajatuksia. Minä niin rakastan kirjoja ja lukemista. On olemassa hyvänmielen kirjoja, voimauttavia kirjoja ja niitä kirjojja joita kahlaa läpi uudestaan ja uudestaan. Kirjansivuja lukiessa pääsee toiseen maailmaan, kaikki muu maailma sulkeutuu ympäriltäni.
Talviunessa kuuluu vaimea, pehmeähkö kissan kehräys. Kynttilä antaa valon ja kisut lämmön. Ruusut tuoksuvat vuoteen vieressä maljakossa. Ollaan ihan hiljaa, nukutaan vielä lempeää talviunta.


 Bussissa matkatessa töihin huomasin pari ajatukset pysäyttävää tarraa. 




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pysäyttäviä hetkiä, onnenväreitä ja sydämentoive

Maijan miete:

I'm queen and i know that!

Älä kohtele minua yhtään eri tavalla kuin kohtelisit kuningatarta.




Tänään töistä tullessani rojahdin sohvalle väsyneenä. Sisäilmanmyrkyt kehossani, väsyttää vietävästi. Sain kehotuksen mennä testauttamaan kehossani olevat myrkyt ja niiden pitoisuudet. Kyllä itseänikin kiinnostaa kahdeksannen antibioottikuurin jälkeen tänä vuonna, että mitä myrkkyjä sisäilma sisältää.

Kirja käteen, relaa, pikkupäikkärit ja puhelu ystävän kanssa.
Tiistai-ilta. Huomenna on jo keskiviikkoa, pikkulauantai.
Aina välillä lasken omat siipeni lepoon ja etsin voimia arkeen. Pysäyttävät vaiheet uudistavat, mutta voin silti luottaa. Usko. Jokaisella on onnenhetkiä. Vaikka viime aikoina on ollut oikea epäonnensuma, niin toivon, että vihdoinkin helpottaisi.
En tiedä, kuinka vahvaa minua tehdään ja minkä takia, paljon on joutunut kestämään.
Toivottavasti sydämentoive toteutuu.
Ja onnenväreitä.

Sinullekin, sinne ruudun toiselle puolelle!





Ystäväni Kati Riikosen maalaama upea maalaus!





maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tuuli vei otsikon mennessään*

Lauloin  tänään ylistyslauluja hentoisen lumisateen keskellä kevätpäiväntasaukselle, sille suuresti odotetulle valolle ja kevään vehreälle kirkkaudelle. Kevättä odotetaan joka puolella kuin rakastettua. Jos tämä viileä sää jatkuu, niin tätä menoa kyllä hukumme kuin Titanic törmättyään jäävuoreen! 

Viikonloppuna matkustin hyvän ruuan äärellä makumatkalle pohjoiseen. Kuin olisi ollut lentävällämatolla matkalla, oli niin hyviä hetkiä ystävien kanssa. Aika suorastaan lensi.
Eilen töissä tuli mieleeni "haudan vakavat ihmiset"(jotka eivät varmasti matkusta olohuoneensa lentävällämatolla minnekään), minä ainakin osaan nauraa itselleni :D Ja nauran ihan päivittäin.

Ihminen, joka ei uskalla antaa itsestään mitään, ei ole oikeasti edes ihminen! Me vaikutamme suuresti toisiin ihmisiin, luomme ensivaikutelmia ja mielipiteitä. Me rakennamme itseämme ja identiteettiämme, opimme, ymmärrämme, viisastumme, peilaamalla toisiamme. Itse en ole kovin näkymätön. Olen aika värikäs persoona, sukunimeni kaikessa merkityksessä. Onhan meitä myös moneksi, toiset piilottavat itsensä, kuka mistäkin syystä. Siksikö tämä kansa popsii ahdistuslääkkeitä, kuin hullut puuroa? Älä ylipäätään maistu tai tuoksu miltään, vaan ole hajuton ja mauton, niin menestyt - kukaanhan ei kerta kaikkiaan voi puukottaa sinua selkään jos kukaan ei tiedä sinusta mitään. Minulle opetettiin jo pienenä näyttämään koko tunteiden kirjo ja annettiin paljon rakkautta. Näillä eväillä olen selvinnyt tässä raa ássa maailmassa aika pitkälle.

Aurinkoisina päivinä kevät on laittanut lintuorkesterin sirkuttamaan. Se paisuttelee kohta puiden silmut puhkeamispisteeseen. Ja saa minuun vauhtia ja energiaa.  Haluan nähdä vihreää joka puolella. Mutta en aio sisustaa sen suuremmin kevään tullen, näin on hyvä! Kodin rauhallisuus on minulle arvo ja minulle, miehelleni myös, rauhasta viestii melko seesteinen sävymaailma.


Lähetän kevätmieltä teille täältä etelästä aivan pienen lumimäärän keskeltä ja suuntaan viltin alle lukemaan kirjaa. Toivottavasti kevät saapuu pian kaupunkiimme, eikä eksy matkan varrella naapuriin.
Ne ihanat balleriina kelit ja se, kun saa raivata talvivaatteet häkkivaraston uumeniin. Valoa riittää jo pitkälle, lähes kuuteen. Se on onni se.
Raikkautta ja rakkautta iltaasi!










sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Pieniä mietteitä viikonlopun sylistä*

Jos kadehdit jonkun toisen elämää, muista mainosten upea hampurilaisannos.
Se näyttää aina paremmalta kuin on!




Kaikki mitä tarvitset on elämän ilo, tyytyväisyys elämääsi kohtaan ja kissa ♡ koirakin toki käy kissan puuttuessa!





Tykkään iltapalaksi tekemistäni köyhistä ritareista enemmän kuin rikkaista öykkäreistä. Köyhistä ritareista tulee mieleeni lapsuuden koti, hyvä herkku. Makean hyvät muistot. Minussakin asuu monta maisemaa, mutta nöyryys pitää jalat maassa ja maalaisjärki kielenkannat soikealla. En jaksa poliitikkojen rahasotkuja ja vähennyksiä. Siinä vähennetään ihmisten elinaikaa ja elämäniloa. Se tunnettu valo sammutetaan tunnelin päästä. Jos niillä rikkaillakin, siis ex-rikkailla olisi vain vähän rahaa, asiat eivät menisi ollenkaan niin pahasti sotkuun.
Ultra Bra laulaa “Oletko sankari vai nolla, oletko henkilö vai tyhjä toive?”.







Tällaisin miettein kohti uutta viikkoa.
Josko maanantai olisi tämän viikon paras päivä. Jollei ihan paras niin ainakin kärkikolmikossa :)
Ensi viikko sen  näyttää.
Päivä vain ja hetki kerrallansa!


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lakkakeittoa Helsingin kattojen yllä - viikonloppu kissan elämää*

Perjantaina tapasimme ystäväni kanssa ja suuntasimme hyvän ruuan äärelle Grande Grilliin. Nautimme siellä pääruuan, itse valitsin Steak Saladin, johon otin lisätäytteeksi vuohenjuuston. Todellista namia!
Palan painikkeeksi parit lasilliset valkkaria ja vettä.
Ravintoloissa kannattaa kysyä viinipullojen hintoja ja tarjouksia. Koska usein pullon tilaaminen tulee edullisemmaksi, jos pöytäseurueessa on useampia.


Sieltä suuntasimme ostamaan kummitytölleni syntymäpäivälahjat ja saimme sen jälkeen kuningasidean. Emme olleet nauttineet alku- ja jälkiruokia, joten suuntasimme loisteliaaseen Loisteeseen Helsingin kattojen ylle. Näkymät olivat kauniit ja ruoka hyvää.
Omistaja-asiakkaana saa aina hyviä alennuksia. Kuohuviinipullo maksoi vain 19,90e.
Loisteessa puitteet ovat niin upeat, vaikka alkuruuan tofu oli mauton, mutta sekin korvaantui kahden muuan alkupalan ollessa maukkaita. Saimme samalla kertoa edellisten viikkojen stressaavista hetkistä ja saimme ladattuja akkujamme tulevaa viikkoa varten.


Työni on sellainen, jossa saan olla välillä ylisosiaalinen ja työpäivän jälkeen nautin yksinolosta sekä hiljaisuudesta. Aina ei jaksa, eikä tarvitse olla läsnä ja sosiaalinen. Välillä on hyvä miettiä päivän tapahtumia ja saada ajatustensa tasaantua.
Välillä olen niin ähkyssä sosiaalisuutta ja  sitten tulee hetkiä, jolloin on ihana tavata tärkeitä ihmisiä ajan kanssa ilman kiirettä.

Grande Grill ja Ravintola Loiste kera ystävän Helsingin kattojen yllä oli keveät aatokset, oikeat Putte Possun nimipäivät. Oi, jospa oisit saanut olla mukana!
Paljon naurua, hetkessä elämistä, terapeuttista viime viikkojen stressin keskellä elämisessä. Hetki kipujen yläpuolella. Makoisaa ruokaa, tilkka viinejä ja kiireettömyys. TGIF! Ja uutena tuttavuutena lakkakeitto juustoleivällä kera keksien.

Turmelus oli onneksi kaukana, sillä täällä ei asu pullonhenki. Ei ollut luvassa henkien taistelua. Menin unille jo varhain. Jos elämäni olisi tv-ohjelma sen nimi olisi Sota ja rauha. Mutta hei, pidän sinusta, ystävistä, vapaudesta, siitä kun jalat vie ja järki välillä luovuttaa!

Mies yllätti tänä iltana. Vei mut Classic Pizzaan syömään. Tuli jano. Nautittiin pari litraa vettä ruuan kanssa ja käveltiin Helsingin katuja iltalenkin muodossa.

Oon aina ollut kova ruuan perään.
Eilen illalla näin ystävän hyvän ruuan äärellä, palasin sieltä toisenlaisena. Rentoutuneempana. Jotkut kohtaamiset ovat sellaisia, niiden aikana joku muuttuu, aivoissa tapahtuu uusia juttuja. Ne saavat uudenlaisia katsontakantoja, uusia reittejä.


Mun vanhemmat olisivat voineet hyvinkin laittaa ilmoituksen lehteen ollessani pieni, että annetaan ruokaa/juustoja rakastava lapsi uuteen kotiin, koska hän syö meidät vararikkoon :D Olen ollut lapsesta saakka intohimoinen juustojenkin syöjä. Vaikka joskus todella pienenä olin huonoruokainen, ja sain sitten apteekista ostettua vaaleaa "ruokahalusuklaata" ruokahalun parantamiseen, ja sehän tehosi...taisi tehota liiankin hyvin!








Loisteen parhaita makuja:
Härkäpastramia ja hunajacreemiä 
Mustaherukkasilakkaa, smetanaa ja Maalahdenlimppua L
Hamppukuorrutettua tofua ja kukkakaalisalaattia 

Jälkkäriksi:
Lämmintä lakkakeittoa, leipäjuustoa ja kanelikeksiä.









torstai 16. maaliskuuta 2017

Elämys: Anaheim & NHL-matsi*

Tämän kerran jenkkimatkamme kohokohta oli päästä Anaheimiin NHL-matsiin.
Lennähdimme Las Vegasista suoraan lentokentän shuttle bussilla edullisesti (18 dollaria per henki) Anaheimiin. Los Angelesista Anaheimiin on matkaan noin 80 kilometriä. Ja sellainen matka olisi maksanut maltaita taksilla matkustettaessa. Nautimme matkamme parhaan aterian Anaheimissa aivan Honda Centerin vastapäätä olevassa ravintolassa. Alkupalat olivat pääruuan kokoluokkaa. Aluehan ei ole turistialuetta ja pidin todella paljon tästä alueesta. Siellä ei ollut turisteja.

NHL-matsissa vastakkain pelasivat Anaheim Mighty Ducks ja Boston Bruins. Molemmissa joukkueissa pelasi suomalaisia. Anaheimilla Sami Vatanen ja Bostonin maalissa oli Tuukka Rask. Peli oli todellinen kokemus. Ensinnäkin aluksi noustiin seisomaan ja laulettiin Amerikan kansallislaulu ja kesken pelin hiljennyttiin muistelemaan maailmalla sotivia amerikkalaisia sotilaita.

Pieni Ducksien bussi kuljettaa faneja lähialuilleen, sellaista ei olekaan täällä Suomessa lätkäfaneille tarjolla. Tosin Suomessa julkinenliikenne on huomattavasti parempi kuin Jenkeissä.


Kävimme shoppailemassa Ducksien faniputiikissa ja sieltä olisi löytynyt kaikenlaista hauskaa ostettavaa. Honda Centeriltä löytyi niin juomia kuin syötävääkin pelin ajaksi ja ne kaikki sai viedä mukanaan katsomaan. Eri käytäntö kuin Suomessa. Porukka veteli olutta, nachoja ja pizzaa katsomassa. Veljeni oli valinnut erinomaiset istumapaikat ja kuulema olimme Ducksien fanikatsomossa.
Saimme erittäin hyvää palvelua, kun kerroin olevamme Suomesta. Saimme käyttää membereiden hissiä :D 

Peli päättyi Ducksien voittoon!
Teemu Selänteen pelipaita on jäädytetty hallin kattoon ja joka puolella näkikin Selänteen pelipaitoja. Hän on elävä legenda. Enkä yhtään minkä takia viihtyy Anaheimissa, onhan se ihana paikka!


Pelin jälkeen päätimme jäädä alueelle yöksi, koska taksi olisi maksanut maltaita Losiin. Aivan hallin vieressä olevat hotellit olivat täynnä Bostonin faneja, joten menimme muutaman kilometrin eteenpäin ja päädyimme motelliin. Päätimme yöpyä perinteisessä amerikkalaisessa motellissa, Lemon Treessa. Se oli kokemus, aivan kuin leffoista! Tuli niin mieleeni Supernatural-sarjassa olevat motellikohtaukset.


Koska motellin hintaan kuului (aamiainen) ilmainen kuljetus Disneylandiin, niin päätimme käydä siellä. Orlandossa emme käyneet kolme vuotta sitten, joten nyt oli aikaa ja aurinkokin paistoi niin koettavahna se oli, Disneyland. Kokemus sinänsä vaikkei olisi harmittanut vaikka olisi jäänyt käymättä.

Disneylandissa on hotelleja ja sitä kautta otimme jälleen kerran shuttle bussin Losin lentokentälle ja lentokentältä otimme taksin hotellillemme. Jos sinulla on mahdollista nähdä änärimatsi, niin käy ehdottomasti katsomassa! Tosin matsin voit nähdä vain silloin, kun matkustaa Amerikkaan out of season. Ostimme liput ennakkoon netistä, liput maksoivat 40 dollaria kappale ja elämys oli mieletön. Vaikket olisikaan kovin suuri jääkiekkofani, niin käy kokemus tämä hurmos. Toivon, että vielä joskus pääsen katsomaan uudestaan änärimatsia.

Seuraavaksi piipahdetaan blogipostauksessani aidossa ja alkuperäisessä Anaheimin Disneylandissa.


Matsin videot kansallislauluineen voit tsekata Instastani satumkirjavainen