tiistai 19. huhtikuuta 2016

*Heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta*

Vanha mies käveli rannalla aamunkoitteessa ja huomasi edellään kulkevan nuoren miehen, joka poimi käteensä rannalla olevia meritähtiä ja heitti ne takaisin mereen. Vanhuksen saavutettua nuoren miehen hän kysyi tältä, miksi tämä teki näin. Nuori mies vastasi, että rannalle joutuneet meritähdet kuolisivat, mikäli ne jätettäisiin makaamaan aamuaurinkoon.
“Rantahan jatkuu kilometreittäin ja meritähtiä on miljoonittain”, huomautti vanha mies.
“Mitä merkitystä työlläsi on?”
Nuori katsoi kädessään olevaa meritähteä, heitti sen turvaan mereen ja totesi:
“On sillä merkitystä - juuri tälle meritähdelle.”

Kirj. Irv Furman, suom. Helinä Ylisirniö

*

Viikko alkoi Omasairaalassa käydessä. Vaikkei vaivani näy aina päällepäin (onneksi en ole muumioituneena ja kääreissä ) , niin olen kipeä. Eilen viimeksi lääkäri piikitti kortisonia ja relaksantteja ihoni alle. En ole turtunut kipuun. Ennen lääkärikäyntiä huusin kotona kivusta. Viimeisimmän työtapaturman päälle uusiutui viime syksyinen työtapaturma.

Sain käteeni liikuntakiellonkin :( en saa rasittaa kättäni,olkapäätä ja kaularankaani pitkillä lenkeillä. Olkapään tulee olla liikkumatta. Viikonloppunakin olisi kiva ollut olla pidempään ihmistenilmoilla, mutta väsymys ja säryt veivät voimia. Vältän suuria ihmismassoja, etten joudu ihmisten tönimäksi. Tänään itketti, oli musta hetki,mutten itkenyt sen suuremmin. Kuinka kauan joudun vielä kärsimään työtapaturmien oireista? Pitkään. Lääkärin mukaan kenties lopunelämääni, aaltomaista eloa kipuineen. Ihminen ei ole luotu kestämään iskuja. Paljonko minulta vielä viedään elämästäni? Kuinka toinen ihminen voi rikkoa toisen tähän kuntoon? Tuleeko minusta entistä vahvempi tämän kaiken jälkeen? Kuinka vahvaksi minun  tulee vielä tulla? Onneksi en ole tämän raihnaisempi, asiat voisivat olla pahemminkin.
Pieni kiitollisuuden häivähdys.

Äsken kuitenkin tunsin pienet lämpimät tassut jalkaani vasten. Siitä ei voinut liikahtaakaan. Nämä pienet ohikiitävät hetket. Aloin haaveilemaan kaikenlaisesta kivasta, mielikuvitus laukkasi harjakset hulmuten.

Elä, hyvä ihminen. Vietä juhlia, kun niitä kohdalle osuu.
Sillä elät vain kerran. Uskalla. Yksinkertainen ja elämä kokonaisuudessaan vaatii uskallusta. Sitä, että rohkenee jättää pois kaiken turhan ja mennä välillä vastavirtaan. Seurata ideoitaan ja unelmiaan. Älä anna pelon kahlita unelmia. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.


Maailma,se kuuluu elämänhaluisille. Anna elämälle mahdollisuus. Todella jäykkiä ihmisiä löytyy vain ruumishuoneelta. Elämä on yhtä liikettä ja virtausta ja siitä selviää vähiten kolhuin, kun pitää itsensä joustavana ja avarakatseisena. Iloitse muutoksista, vaikka ne aluksi tuntuisivat kipeiltäkin. Seisova vesi haisee ja mätänee. Mene mukaan muutoksen lempeään myötävirtaan. Välillä sattuu kovasti,mutta elämä tuo jotain hyvääkin. Lopulta. Kaikella on alkunsa ja loppunsa.

Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. 
Kumpaan porukkaan sinä kuulut?











SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig