lauantai 19. syyskuuta 2015

*

                                        



Syksyisin minut valtaa välillä ikävä, kaikki on niin harmaata ja vettä sataa melkein päivittäin.
Keltaisen punertavat puidne lehdet lenkkipolulla piristävät harmautta ja erittäin värikkään toiminnantäyteinen työni.
Ikävöin eräs ilta edesmennyttä isääni ja koiraani,Ottoa. Sitä vaan tulee välillä ikävä melkein kaikkea.
Se valtaisa tunne, joka imee voimia.
Kun saumat melkein ratkeavat ikävästä ja kaikki ikävät asiat ahdistavat.
Välillä on hyvä masistella ja antaa melankolian aaltojen lyödä yli laidan.
Mutta se tunne ei saa viedä minua mukanaan.
Hetkiä.
Mutta aika aikaansa kutakin.
Kaipuuta, jolla on kultaiset reunat ja enkelin siivet.

Onneksi minulla on kauniita muistoja ja se ikävä, jos sellaista en tuntisi, niin olisihan minulla aika ikävä elämä.
Tunteita. Elämää. 
Onnea, että minulla on ollut ja on edelleen rakkaita ihmisiä ja karvakavereita elämässäni.
Huokaisen ikävän sekaisesta onnesta.
He ovat läsnä, lähelläni.
Aina.

Ja kaikki vielä tässä maailmassa olevat rakkaat.
Olen kiitollinen.
Sekä Te lukijat.
Toivotan kaikille leppoisaa lauantaita*



  "Jospa osaisivat ihmiset puhua toisilleen
niin kuin enkelit nauravat
kenelle vaan jolla
on kolmas korva auki, rinta,
suonensisäinen reitti

Hymy huulillaan tekevät enkelit


toivotonta työtään,

pelastavat meistä

mitä pelastettavissa on, sen vähän

Että edes ripsen värähdyksen ajan

murheen piirittäminä

kuulisimme enkelten naurun

ja mistään piittaamatta

liittyisimme siihen

ja olisimme enkelten kaltaisia

Sellaista puhuin enkeleiden kanssa, ja ne vastasivat"
-Tommy Tabermann-



SHARE:

4 kommenttia

  1. Ikäväntunne iskee silloin tällöin ~ se on merkki siitä että on antanut ja saanut rakkautta.... Onneksi muistot ja yhdessä vietetyt hetket ovat tallessa muistoissa ja sydämen kätköissä.
    Sinulle lämmin kaukohalaus Satu!
    T-Nina

    VastaaPoista
  2. Toisinaan on harmaata... mutta onneksi syksyn värit piristävät mieltä ♥ ihanaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  3. Niinpä - se ihmisen ikuinen ikävä - jotakin tai jonnekin - minä kutsun sitä taivasikäväksi.
    Itsellänikin on syksyisin ikävä isääni ja sisartani - syksy tuo niin mieleen sen, että kaikki täällä kuihtuu ja kuolee - minulle syksy on se se rakkain vuodenaika. Sillä siihen sisältyy myös toivo - levon jälkeen kaikki taas herää aikanaan henkiin.
    Ihania syyspäiviä sinulle, Satu <3

    VastaaPoista
  4. Voi Satu, kirjoituksesi ovat niin voimaannuttavia, Kiitos niistä! Elämässä on useita sävyjä ja minä koen, että hyvä niin. Sellaista se elämä on!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig