keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Rakkaudesta, kaksi tarinaa - Positiivinen synergia ♥

Ystäväni on menossa naimisiin ja toinen eroamassa, itselläni kolkuttelee ovelle kihlajaispäivä.  Olemme olleet mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä ja välillä on päiviä, jolloin toisessa ketuttaa kaikki mahdollinen, mutta tunnelma kääntyy yleensä muutaman terävän sanan jälkeen lauhemmaksi. Rakkaus. Mieheni ei saapunut valkoisella ratsulla luokseni, ystävyys syveni rakkaudeksi. Mutta se ei tapahtunut PAM, näin nopeasti. En ole helppo puoliso, ei ole myöskään mieheni. En ole myöskään kovinkaan romanttinen vaikka tykkäänkin hemmotella puolisoani. Elämämme ei ole täydellistä ja juuri siksi se on parasta. 

Vilkaisen välillä peiliin ja mietin omia ajatuksiani, haluan kehittyä ihmisenä ja tukea suhdettamme hyvällä vuorovaikutuksella. Olemme hioituneet yhteen vaikka meillä on myös omakin elämämme. Positiivinne synergiaa, tällä sanalla sitä voisi luonnehtia. Toista ei voi omistaa ja jos sellaisen liikkeen meinaa tehdä, niin suhde yleensä loppuu lyhyeen. Ehkä tämän takia suhteemme on kestänyt, koska en ole roikkuvaa sorttia, mutta molemmin puolinen kunnioitus ja luottamus toimivat. Olemme olleet kohta viisi vuotta kihloissa, naimisiin menosta en edes haaveile. Haluan olla prinsessa muulloinkin kuin vaan yhtenä päivänä elämässäni :D
Minulla on kaikki, tässä ja nyt. Olen kiitollinen, vaikkei elämä aina helppoa olekaan.


Yhteiselomme ei alkanut rakkautta ensisilmäyksellä tapahtumaketjulla  vaan se tunne kehittyi ajan myötä. Rakastumisen ja ihastumisen tunteet ovat kaksi eri asiaa. Mieheni teki suuren vaikutuksen minuun, ettei hänen päämääränsä ollut vällyjen väliin pääseminen, vietimme aikaa yhdessä ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia, hän ei mielistellyt minua vaan hänellä oli omat mielipiteet, luonnollisuus ja herrasmiesmäiset elkeet. Näin jälkeenpäin totean, etten kaipaa alkuhuumaa, olen onnellinen tässä hetkessä. Usein ulkonäkö on tekijä, joka herättää alkukiinnostuksemme. Olen tullut siihen tulokseen, että naisten tapa arvioida miehiä on hieman monimutkaisempi. Siihen kytkeytyvät myös status, empaattisuus, persoonallisuus ja sosiaaliset taidot. Itselleni on ainakin tärkeää, että puoliso on aikuinen, ei tunne-elämältään teini-ikäisen tasolle jäänyt uhmakas lapsonen. Ehkäpä jotkut ihmiset kokevat vetovoimaiseksi ihmisen, jota on mahdoton saada, koska helposti saatavat voivat merkitä takertumisen uhkaa. Ei ole olemassa yhdenlaista ja juuri sitä oikeaa kaavaa rakkaudelle, jokaisella on omanlaisensa. Rakkaus tarkoittaa asennetta, siihen kytkeytyy syvästi koko tunteiden skaala. Jokainen rakkaustarina on ainutlaatuinen iloineen ja suruineen. 


Mieheni seurassa voin olla oma itseni, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Tarvitsen itselleni tilaa ja mieheni on ymmärtänyt tämän hyvin. En voisi koskaan elää suhteessa, jollaisessa aiemmin elin ja kärsin. En pidä entisen elämän haukkumisesta, koska Suomessa ei harrasteta pakkoliittoja, jokainen on valinnut toisen puoliskonsa aivan itse. Mutta se suhde opetti minulle paljon, olen kiitollinen. Elämäni paras teko on ollut lähteä edellisestä pitkästä suhteestani, vaikka toinen itki itkemistään perääni. Olin puhunut asiasta jo aiemmin, mutta itsestäänselvyytenä puheitani ei otettu vakavasti. Toinen osapuoli rakasti enemmän moottoripyöränsä kanssa vietetty aikaa, pitkän opiskelupäiväni jälkeen mökötti kotona sanomatta sanaakaan aivan tietämättömästä syystä ja hän halusi ostamansa ruuat omalle hyllylleen jääkaapissa. Kysyin lupaa, jos olin ottamassa tomaatin jääkaapista hänen hyllyltään :D Sivulliset sanoivat minulle jo vuosia aiemmin, että "lähde tyttö hyvä tuosta suhteesta". En puhunut, olin nuori ja naiivi, vaikenin vuosia ja kun puhuin lopulta, niin minua ei otettu todesta. Olin ollut itsestäänselvyys. Olin parisuhteessa, mutta yksin. Aika ei ole kullannut vieläkään muistoja :D


 Yksi kaunis talvipäivä kahdeksan vuotta sitten kannoin asunnosta tavarat ensimmäiseen omaan kotiini. Se päivä oli elämäni ihanin. Hengitin vapaasti, minun ei tarvinnut enää pelätä. Pelastin itseni, koska en enää tuntenut itseäni. Kasvoin erossa ihmisenä valtavasti ja opin sen tärkeän asian etten enää koskaan halua elää tunnekylmän aliarvioivan narsistin kanssa, joka epäilee jokaista liikettäni ja rajoittaa elämääni vaikken koskaan antanut siihen mitään syytä. Olen nykyään päämäärätietoisempi, itsenäisempi, tiedän mitä haluan ja minulla on tahdonvoimaa niin paljon, ettei kukaan pidä minua enää kynnysmattonaan. Olen kiitollinen kokemuksistani, en kadu mitään. Onneksi katsoin suhteen loppuun, tällöin ei tarvitse jossitella. Tämän enempää en uhraa tekstiä hänelle. En kaipaa niitä aikoja. Olin kuin lintu, joka etsi häkistä ulospääsyä. Sitä luuli nuorena ja naivina pystyvänsä muuttamaan toisen ihmisen. Ei se ollut rakkautta, se oli vain roikkumista toinen toisissamme. Liika mustasukkaisuus ja omistuksen halu liittyvät vahvasti heikkoon itsetuntoon ja ehkäpä myös haluun hallita toista.


Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Taiteen vastakohta ei ole rumuus, vaan välinpitämättömyys. Uskon vastakohta ei ole harhaoppi, vaan välinpitämättömyys. Ja elämän vastakohta ei ole kuolema, vaan välinpitämättömyys.
  -Elie Wiesel-
On surullista seurata ihmisiä, jotka koettavat rakentaa pysyvän parisuhteen sänkykamarin kautta. Emme elä enää kivikaudella, jossa toinen osapuoli tyrmätään alkukantaisin keinoin :D Mutta tällaisten ihmisten logiikka menee näin: ensin sänkyyn ja sitten vasta tutustutaan. Surullista. Joskus eroaminen on järkevin ratkaisu, mutta sen tulisi olla harkittu päätös, koska aina ei vaihtamalla parane. Eron kohdatessa täytyy muistaa se, että suhteessa on aina kaksi osapuolta. Jos suhteessa ei ole puheyhteyttä, toinen vaikenee aina ja tällöin paha olo kasautuu sisälle mustaksi möykyksi ja lopulta on edessä huutoa, itkua ja ero. Jotkut viihtyvät parisuhteessa kun taas toiset ovat päättäneet elää elämänsä ilman puolisoa. Kun kuuntelee sydäntään, niin ei voi mennä vikaan. Ei ole olemassakaan kaavaa juuri sille oikealle elämälle, parisuhteelle ja rakkaudelle. Tapailin ennen nykyisen mieheni kohtaamista ihmisiä, jotka olivat ulkoisesti hyvinvoivia, mutta heillä oli omat asiansa täysin sekaisin. Sellaiseen sekamelskaan en lähtisi koskaan mukaan. Siinä saa oman elämänsäkin sekaisin ja mitä kaikkea raakuutta sen esittämisen ja kulissien takana piileekään.




Elän tällä hetkellä hyvää aikaa, itse asiassa parasta aikaani tähän astisessa elämässäni. Osaan antaa arvoa sille mitä minulla nyt on, en haikaile Kauniit ja Rohkeat-tyyliin täydellisestä rakkaudesta ja vieläkin ihanammasta elämästä. Rakkaus ei ole ainut asia, joka pitää ihmisiä yhdessä, ei se suuri tunne vaan tahdonvoima. Rakkaus ei ole pelkkiä lupauksia ja kauniita sanoja, se on luottamusta, tekemistä ja yhteiseen suuntaan tahtomista. Tahtoa olla toisen kanssa myös vaikeinakin aikoina. Rakastumisessa voi olla kyse myös pelkästä tunteesta, johon on tottunut tai kyse on täydentäjän etsinnästä. Silloin motiivina voi olla tyytymättömyys omaan itseensä. Rakkauden ei tule kahlita vaan vapauttaa esiin oman persoonamme entistäkin hienoimmatkin piirteet. Rakkaus ei ole kaiken ylittävä tunne, koska ihmisessä on paljon muitakin tärkeitä tunteita. Tärkeää on muistaa, että aidossa rakkaudessa toisen tarpeet menevät välillä omien tarpeiden edelle. Tällainen tilanne muistuttaa hyvin paljon vanhemmuussuhdetta, jossa lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen on edellytys omalle hyvinvoinnille.



Minulle rakkaus merkitsee sitä, että tulen hyväksytyksi omana itsenäni, kuuntelen ja tulen kuulluksi, minulla on turvallinen olo, tunnen oloni kotoisaksi puolisoni kanssa, suhteessamme vallitsee lämmin luottamus ja avoimuus asioita kohtaan. Rakkaus, se on suuri asia. Asia, joka kehittyy vuosien aikana. Rakkautta ei voi pakottaa, se astuu oviaukosta sisään silloin, kun sen aika koittaa.  Niin kuin yö rakastaa aamua, rakastakaamme ja näyttäkäämme rakkautemme läheisillemme.



Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa – kaikki epätodet latteudet ovat vahingollisia, myös tämä. Se on romanttista retoriikkaa, joka saattaa hymyilyttää, mutta ei Boko Haramin uhreja eikä Henry VIII:n vaimoja. 
-Jason Lepojärvi -

Jos mietit naimisiin menoa tai muun juhlan järjestämistä kesästä 2015 lähtien, niin käy kurkkaamassa kesällä valmistuvan Willa Söderin nettisivuja. Willa  Söder on täydenpalvelun juhlapaikka. Rakkautta ja elämää kannattaa aina juhlia!







"The smile on your face

Lets me know that you need me.

There's a truth in your eyes

Saying you'll never leave me.

The touch of your hand says you'll catch me whenever I fall.

You say it best when you say nothing at all."
Hymiö heart









Lempeän vaaleanpunaista päivää kaikille sydämellisille ja sydämettömille! Muistakaa, että olette tärkeitä 

SHARE:

4 kommenttia

  1. Voi kuinka hieno postaus ☆
    Hyvin paljon olen miettinyt samoja asioita. Meilläkin on tulossa häät, kuopuksen ero on ollut ajankohtainen ja oman yhteiselon 40v päivä koittaa keväällä.
    Minä olen seurustellut juuri nuorena muutaman pojan kanssa ja tämän suhteen olemme aloittaneet , minä 16v, mieheni 17v ♡ Naimisissa ollaan oltu reilu 30v.
    En muista, miten olen surrut omia erojani nuorena, mutta kuopuksen erot olen ottanut raskaasti. En ehkä eron takia, vaan sen tunteen ja pahanolon mikä lapsellani on. Yhdessä itkettiin ensimmäistä eroa, sittemmin ei yhdessä, vaan varmaan erikseen, ainakin minä olen itkenyt.
    Mukava kumppani onkin ollut "väärä". Tietenkin se , että helpompaa se nuorena on erota,kun ei ole vielä perhettä, joka täytyy "jakaa".
    Mutta elämä on tällaista, on iloja ja suruja ja siinä välissä seesteistä aikaa.
    Ihanaa Hali päivää, halaillaan ja annetaan sen tuoda hyvää mieltä ja oloa halattavalle!
    -päivi-

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus! Kiva lukea teidän alkutaipaleestakin samalla ja menneisyydestäsikin.
    En ollut vielä tätä lukenut, kun mietin aamulla erästä tuttavaani, joka on minua ja sinua vanhempi, eikä vielä ole löytänyt sitä oikeaa miestä. On kyllä harrastanut petipuuhia ja ravintolasta lähtenyt miesten mukaan. On ollut lyhyitä suhteita, joku pikkusen pitempikin. Mitä hän pelkää? Mikä kiire? Mikä pakko saada se mies heti!? Miksi ei vaan anneta ajan kulua ihan rauhassa ja tutustuta ensin. Sekö sen määrittelee, miten hommat hoitaa sängyssä, onko hyvä kumppani, paras puoliso?
    Onhan sekin iso asia, muttei tärkeintä, ei pakollista..
    Kyllä meiltäkin kysyttiin, miksi ei juhlittu häitä suuresti ja vietetty juhlia. En halunnut prinsessajuhlia toisten vuoksi. Halusin olla prinsessa ennen, nyt ja tulevaisuudessakin. En sinä päivänä yksistään. Me emme menneet toisten vuoksi naimisiin. Me teimme sen itsemme takia. Täysin salaa kaikilta muilta, paitsi lapseltani. :)

    VastaaPoista
  3. Taas kerran hieno kirjoitus! Itse olen sitä mieltä, että parempi olla yksin kuin elää huonossa parisuhteessa. Ja tällä en tarkoita sitä, että siinä hyvässäkään suhteessa asiat aina auvoisia olisivat. Mutta syvästi kiitollinen saa olla, jos on löytänyt vierelleen ihmisen, jonka kanssa on hyvä elämänsä jakaa <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus. Rakkaus on kyllä ihmeellinen juttu. Tunnen vieläkin suurta iloa siitä, että vaikka olin masentunut pystyin rakastumaan ja löysin mielestäni kohtalon johdattamana miehen, jonka kanssa olen tänäkin päivänä. Masennuksen myötä monet muut tunteet hävisivät, mutta se rakastuminen ei, jotenkin jännää, nyt kun ajattelee.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig