maanantai 17. kesäkuuta 2013

Mekkoja, kirjoja ja vintagea!

Näin viikon alkuun ajattelin postata oikein kuvakylläisen postauksen eilisestä päivästä. Kävin eilen Roswithan luona kylässä ja kävin kokeilemassa Susirakkautta-näytöksen näytöspukuja. Kaikki seuraavat mekot ovat suunnittelija Kaisu Heikkilän luomuksia 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta, jollei sitä erikseen mainita. Vintagea parhaimmillaan. Etsin uuteen kotiin aikaa nähnyttä lipastoa, jossa olisi lasiovet ja Rossulta sellainen löytyikin. Saa nähdä raaskiiko hän luopua joskus 1940-luvulta olevasta lipastostaan.

 Lauantaina ostamani Marimekon Jopi-mekko. Tää oli loisto- ostos!

Tähän Kaisu Heikkilän luomukseen ihastuin ikihyviksi ja tämän myös ostan itselleni näytöksen jälken. Mekon helma on takaa hieman pidempi ja siinä on takana kaunis leikkaus ja värimaailma on juuri sellainen josta tykkään.



 Kaisu Heikkilän suunnittelema mekko. Muistuttaa paljon Marimekon kuoseja ja malleja.

 
Mekkoon kuuluva rannekoru.
Alla oleva mekko on frotee-kangasta.

Alla olevassa Heikkilän luomuksessa on hauskasti mekko erivärinen kuin hihat.


Upeat mallitytöt ja kauniit pallokuosiset mekot.



Kaunis vanha puhelin. Retro ja antiikki esineet ovat kauniita yksityiskohtia sisustuksesta.


                               
Äitini näytöksen mustalaisasussa.    
                          



Yllä oikealla, aito 1950-luvun mekko ja asukokonaisuus. Upea! Vasemmalla, Rossun hääpuku.


 Menneen ajan muistoja.
 Susirakkaus näytös 27.7.2013, Tervetuloa!


Tämä on mielenkiintoinen kirja, Marjatta Heikkilä- Rastaan Muodin vai muodon vuoksi-kirja. Sisältää paljon kuvia ja tietoa 1950-1990-luvuille saakka Heikkilän huimanhienoista luomuksista, arkivaatteista aina juhlapukuihin.


 
 Kirjassa on mitä kauneimpia kuvia.



Viikonloppuna sain ilouutisen, ystäväni tytär oli saanut jatko-opintopaikan. Kohtahan alkaa olla se aika vuodesta, kun jatko-opintojen loputkin koulupaikat jaetaan.  Mutta Sinä, jolle koulun ovet eivät avautuneet vielä, niin älä ole surullinen. Polku voi löytyä yllättävästikin suunnasta. Elämä ei ole koskaan valmis! Kannattaa yrittää uudelleen, tehdä töitä tai mennä toiseen kouluun siihen saakka, kunnes pääsee unelmiensa opinahjoon. Aina kannattaa yrittää. Ja tänä päivänä tarvitaan useampi ammatti ja ammattiahan voi vaihtaakin. Monilla huippumalleillakin on ammatti. Jos uskoo unelmaansa ja tekee sen eteen töitä niin pidemmän päälle unelman eteen tehty työ kantaa eteenpäin. Usko pois! Mikään muu ei ole varmaa tässä elämässä kuin se, että elo päättyy joku hetki. On nautittava elämästä, tästä hetkestä. Ei pidä kumminkaan elää kuin viimeistä päivää vaan nauttia elämästä peloitta vaikka välillä takkuaakin. Mutta silloin kun takkuaa niin pistetään takkuamiselle kampoihin ;) Eiks jea?

 
Mukavaa wiikkoa muruset :)






SHARE:

4 kommenttia

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig