sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Supersöt söndag

Smart listens to the head,
stupid listens to the heart.

Be stupid.
 
  Eilen ilta oli oikein kiva, ystävättäreni oli järjestynyt kivat pienet synttärikemut citymökillä:) Kuusi ihanaa naista ja hulvattoman hauskat jutut. Ja tulin kotiin vasta puoli kolme, käytiin paikallisessa laulamassa karaokea. Laulaminen on muuten terapeuttista ja kanavoi hyvin surua. Saattaa olla, että nukun aika pitkään :D Mutta onneksi huonoa oloa ei ole, koska en tykkää nauttia alkoholia humalaan asti. Pari, kolme voi ottaa sivistyneesti mutta siihen se sitten jää.Mutta tänä sunnuntaina meillä lenkkeillään ja järjestetään lettukestit. Otan viikonlopusta kaiken mukavuudne irti ja sitten taas jaksaa astua uuteen arkeen iloisin mielin :) Lorautan muuten aina lettutaikinan sekaan hieman vichyä, se tuo rapeutta lettuihin ja samalla saa kauniit pitsireunat. Sain eilen tosi kivan viestin eräältä lukijalta, se lämmittää mieltä kovasti :))
 Tässä naputellessani tekstiä olen mutustellut mustikoita, ajatellut elämääni ja haaveillut kesän ulkomaanmatkasta. Viime keväästä tähän kevääseen on todella lyhyt aika. Kuitenkin on tapahtunut niin paljon, että tuntuu kuin olisin eri ihminen kuin viime keväänä. Uusia ihmisiäkin on tullut elämänpiiriini siinä määrin, että on jännittävää ajatella, etten tuntenut heistä montakaan vielä viime keväänä.. Ja tänä keväänä moni heistä on hyviä kavereita.
Elämä on yhtä väkevää ja voimallista kuin keväinen luonto. Ainahan sitä tietää, millaisen lehden tietyt puut tekevät, mutta koskaan ei voi tietää millaisia kukkia elämän puu versoaa. 
          Arabian vanhat astiat ovat heikkouteni ja keräilen mm. eripari kuppeja.
A
             Alakuvassa vanhoja maustepurnukoita.Tykkään kaikesta vanhasta ja kauniista.
Tiffanylamput ovat mielestäni klassisen kauniita.
 
Vuodessa on tapahtunut, voisin kirjoittaa kirjan vuoden varrella tapahtuneista asioista, siitä saisi hyvän näytelmän, tragikomiikkaa, draamaa, surua ja ilon määrä on ollut suuri, silloin harvoin kun jotain mukavaa on tapahtunut. Minusta on tullut vastoinkäymisten myötä aikuinen, pohdiskeleva ja aika kova kuorinen. Kestän stressiä enemmän kuin ennen. Olen terveellä tavalla itsekkäämpi, on tämä hetki. Kiireet täytyy heittää romukoppaan välillä ja rentoutua kunnolla. Vapaapäivänä nukun vaikka kahdet päikkärit, jos siltä tuntuu. Saastutamme koko lähipiirimme liialla kiirehtimisellä. Ja vaikka ulkona sataa. Se on kivaa. Saatan ajatella töistä tullessa, että unohdin sontikan kotiin, mutta eipä haittaa. Pehmeä sade tekee hyvää, ja kesä kuivattaa minkä kasteleekin.

Vuittonin Keepal Bandouliere 55 on erittäin kätevä lyhyiden matkojen laukku.Sinne  mahtuu juuri kaikki tarvittava.
 Aamulla vaatekaappia kaivellessani mielessä kipitti puolihuolimaton ajatuskulkue että miksi sitä ihminen pukeutuu niinkuin pukeutuu, miksi tykkää juuri semmoisista vaatteista kuin tykkää. Vaikutteita tulvii joka suunnalta, mutta miksi sitä oikein tykästyy justiinsa tietynlaisiin juttuihin, ihastuu joihinkin muodin oikkuihin, ja toiset samanaikaiset ovat ihan oksuja. Ja miten ystävät toisinaan pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin, toisistaan tietämättä, tai tietentahtoen.Oi, sitä aikaa, kun lapsena pukeutui kouluun vielä alakoulussa ollessa kollegeasuun tai ihan pienenä pirkkona siihen ruskeaan samettihaalariin :D Oli se lapsuus vaan ihanan huoletonta aikaa <3 Täten julkistan erohakemukseni aikuisena olosta. Olen päättänyt ottaa uudelleen vastaan 8-vuotiaan vastuun. Haluan käydä Hesburgerissa niin kuin neljän tähden ravintolassa. Haluan leikkiä mutalammikossa ja ottaa puljut. Karkit ovat parempia kuin kolikot, koska niitä voi syödä.

Vuonna 1999, kun pääsin ylioppilaaksi. Siniset huulet ja itseliimatut tekokynnet sekä blondikiharatukka :D Noloa, mutta silloin niin coolia!


Haluan maata ison puun alla aurinkoisena päivänä ja juoda limsaa. Haluan palata yksinkertaiseen aikaan; silloin tunsin värit, kertotaulun ja loruja, mutta en tiennyt kaikkea enkä välittänytkään tietää. Olin vain iloinen ja tietämätön kaikesta mikä saisi minut huolestumaan. Haluan pitää maailmaa hyvänä ja uskoa kaikkien rehellisyyteen ja hyvyyteen. Haluan ajatella, että minulle on kaikki mahdollista. Todennäköisesti kaikki ongelmat ovat yksinkertaisia ja innostun uudelleen pienistä asioista. Haluan elää yksinkertaisesti, unohtaa tietokoneet ja paperityöt ja masentavat uutiset. Unohtaa rahan riittämisestä huolehtimisen. Haluan uskoa iloiseen ilmeeseen, ystävällisyyteen ja halauksiin. Uskon oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan, haluan haaveilla ja käyttää mielikuvitusta ja tehdä lumienkeleitä. Kömpiö yöllä äidin ja isän keskelle nukkumaan, kun on nähnyt pahaa unta. Tuntea "pipin"parantuminen, kun äiti puhaltaa siihen. 

Tällainen kuvakirja olisi aika kiva kummilapsilleni :D Hieman hienommille lapsille. Siellä on kuvia timanteista, skumpasta, yksityislentokoneesta jne ja vielä lausuntaohjeiden kera :D


Siis, tässäpä saat luottokorttini, autonavaimet, luottokorttilaskuni, nyt sanon itseni irti aikuisuudesta. Jos haluat jutella lisää, sinun on ensin saatava minut kiinni, sillä ..... "hippa"! ;) Mun mielestä nykyään lapset eivät saa lapsia niin kauan kuin omassa lapsuudessani. Tämä ylisuorittava yhteiskunta vaatii enenevissä määrin jatkuvaa tuloksellisuutta. Leikki on lapsen työtä! Aikuisten maailmassa kerkiää olla vielä ja kauan.
Helena Anhavan sanoin: "Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.” 
               Millaisia sunnuntai suunnitelmia Teillä on?
                   Aurinkoista ja iloista sunnuntaita!
              Ps. Käykääs osallistumassa arvontaan, klik,klik!
SHARE:

4 kommenttia

  1. Olipas hyvin kirjoitettu. Miten säilyttää lapsenmieli - siinä pulma. Tai ehkä kuitenkin: miten saada se takaisin?

    VastaaPoista
  2. Voi ihania noita maustepurnukoita! Hauskoja! :)

    VastaaPoista
  3. Lady og the Mess: Itse luen välillä Koiramäki ja Vaahteranmäen Eemeli-kirjoja niiden hauskojen juttujen takia ja opena olemiseen tarttee ripauksen lapsenmielisyyttä. On hieman kadehtittavaa noiden lasten mielikuvitus. Aikuisten maailmassa kaiken pitäisi olla just prikulleen mutta joskus voi olla vähän sinnepäin.
    Piparipulla; Äitini keräilee kaikkea vanhaa ja kaunista.

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä totta, että lapset ei saa enää olla lapsia niin kauan. Lapsilla on kova kiire aikuisuuteen. Mihin on kiire? Valmiissa maailmassa? Miusta heille vois sanoa, että aikuisena saa olla ihan koko loppuelämän, mutta lapsena vain ja ainoastaan kerran. Joten siitä lyhyestä lapsuudesta, jolloin kaikki on mahdollista ja taikuutta on olemassa, täytyy nauttia! :) Ja itse juurikin pyrin säilyttämään miun mielikuvituksen ja lapsenmielen... ;) Tosi kiva kirjoitus! :)

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig