torstai 31. elokuuta 2017

Vahva ravintolasuositus: Klippan - Ravintola Saaristo Helsingissä


Lupasin teille postauksen Ravintola Saaristosta Klippanilta.
Olen vieraillut kerran aiemmin tässä ihanassa ravintolassa neljä vuotta sitten. Täällä voit viettää niin pienemmät kuin suuremmatkin juhlat tai mennä viettämän iltaa hyvän ruuan sekä parin drinkin parissa  aivan extempore.

"Kaivopuiston edustalla, Klippanin luodolla, sijaitseva jugend-huvila on yksi Helsingin näyttävimpiä ja perinteikkäimpiä ravintoloita. Vuonna 1898 valmistuneella rakennuksella on pitkä ja värikäs historia. Aikanaan kansallisrunoilijamme Eino Leinokin oli ravintolassa tuttu näky vappuisin. Lähempää muistoista löytyvät yöttömän yön pitkät illalliset merta katsellen, nuoruuden tanssit parketilla, pitkät kosteat lounaat, rapujuhlat sekä ne kaikkein kauneimmat häät. Muistoja ja tarinoita on paljon. Toivottavasti myös sinun käynnistäsi tulee perinne ja siitä jää paljon hyviä muistoja."


Sillon nautin suomalaisista designastioista viiden ruokalajin aterian. Ravintola Saaristoon pääsee Olympiaterminaalin vierestä olevasta pienestä laiturista pienellä yhteystveneellä. Matka maksaa 6 euroa ja se lisätään ravintolalaskuun. Matka kestää noin parisen minuuttia yhteysveneellä mantereelta toiselle. Jos haluaa varmistaa pöytäpaikan upeasta ravintolasta, niin kannattaa varata jo etukäteen pöytä.


Tällä kertaa herkuttelin kolmen ruokalajin aterialla.
Alkuruuaksi valitsin sinihomejuustogratinoituja vihersimpukoita kuoressaan, pääruuaksi fenkolisiemnöljyssä kypsennettyä merilohta ja jälkiruuaksi tuoremansikkapiirasta. Kerrassaan onnistunut kokonaisuus, suosittelen! Annokset eivät ole liian pieniä vaan niillä lähtee oikeasti suurempikin nälkä.


Ilta oli varsinainen gold edition. Ensin Yhdysvaltain Suurlähetystössä vieraana sitten syömään hyvässä seurassa tunnelmalliseen Ravintola Saaristoon. Uusia oivalluksia. Kuplivaa. Ystävyyttä. Rentoilua. Niitä pieniä hyviä hetkiä ja pieniä suuria unelmia. Voin vain suositella Klippania, joskus kannattaa panostaa elämäänsä ja nautti hetkistä arjen yläpuolella. Etenkin hyvässä seurassa upeassa miljöössä ja Klippanilla saa otettua upeita kuvia. Mutta hämähäkkejä kannattaa varoa nojaillessaan kaiteisiin, koska saari on tunnettu hämähäkeistään.

Meritunnelmaa. Hetkessä elämistä. Pieni ripaus luksusta ja mieletön miljöö kera makoisan ruuan.




Kuva: Kati Riikonen


























keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kun on ollut kaikenlaista...

Kun on ollut kaikenlaista, paljon hyvää, erilaisia tunteita ja vatsan täydeltä makoisan kuplivia hetkiä.
Istuin eilen illalla bussissa matkalla huoltajaillasta kotiin. Kirjoitin muistovärssyn hautajaisiin, vaikka itse sanonkin niin siitä tuli lyyrisen kaunis ja sopisointuinen. Juuri edesmenneen näköinen, ei liikaa korulauseita tai kliseitä.

Näin huoltajaillassa serkkuni ja sain selville, että rehtorilla on Lieksaan yhteyksiä. Lieksa on ja pysyy. Hyvässä ja pahassa. Nyt kärsin nivelkipuje kera siitä, että vieitn illan sisäilmaongelmaisella koululla. Nivelet turvoksissa, happi ei kulje kunnolla ja väsyttää. Kivut vievät voimat. Onneksi illalla pääsee joogaamaan.


Tänään saatiin nauttia auringostakin, se paistoi orastavasti iltapäivällä niin kauniisti lehvästön läpi. Tuntui, että itsekin hehkuin tulevan kynnyksellä. Rokattiin Uusivirran Olavin tahtiin ja elettiin hetkessä. Musiikki vei meidät kauas pois arjesta.

Viikko sitten vietin Maxinessa Viinilinnan kutsumana hauskaa iltaa.
Maistelimme erilaisia viinejä, nautimme makoisaa ruokaa ja juttelimme matkailusta. Taiteiden yössä piipahdin ystäväni Harrin kanssa Oopperatalolla ja Freedomissa katsomassa todella mielenkiintoisen Paula Koivuniemi shown. Artisti oli meikannut itsensä todella taitavasti, minäkin voisin mennä meikkioppiin :D

Perjantaina vietimme ystävien kanssa Runokuun juhlaa Amerikan Suurlähetystössä seuraten upeita esityksiä runoista tanssiin ja lauluun. Mielettömän lahjakkaita Kallion lukion oppilaidne esityksiä, puhuttelevia ja lyyrisiä. Ihaillen katselin ja kuuntelin heidän esityksiään. Millaista olisi olla noin lahjakkaiden opettajana?
Suurlähetystön jälkeen kipitimme läheiseen Ravintola Saaristoon nauttimaan illallista. Klippanilla on aina hyvä meininki, makoisa ruoka ja mielettömän upea atmosfääri. Klippan vaatii aivan oman postauksensa, josta saatte lukea huomenna.

Viikonloppuna tapasin Sara S. blogin Saran muodin, hyvien juttujen ja pizzan äärellä. Voin muuten suositella Classic Pizzaa, siellä osataan tehdä erilaisia ja makoisia pizzoja. Hyvät kohtaamiset antavat valtavasti voimaa hieman tummempiin päiviin ja arjessa jaksamiseen.

Viime aikoina on ollut niin paljon kaikkea, etten tiedä, mitkä sanat valitsisin.Tiedättehän sellaisen hetken, kun katselee kesäistä järvimaisemaa laiturilla kesäaamuna aamuauringon noustessa ja on onnellinen pelkästään siitä, että saa nähdä kauniin maiseman. Minulla oli eilen sellainen olotila. Ohimenevää, mutta kiitollisuus siitä hetkestä ja rukouksista.










































maanantai 28. elokuuta 2017

Viesti Tuonen tuvalta, taivaankannen takaa*

Tänään tuli viesti Tuonen tuvalta. Oli päättynyt maallinen taival ja sielu muuttanut taivaankannen taa.


Maa ei ehtinyt kuuraan, kun lähdit pilvien päälle. Jotakin katosi, kun hiljaa sä kätesi ojensit. Tuo hiljaisuus ja rauha sydämessä. Elämänvirta on joskus armoton. Tuonelanmailla on kevyt kulkea vaivoja vailla. Ikuisen unten onni rauhaisan hellä on. Keho maahan jää, mut henki rientää taivahalle. Sydän ei helise enää liitoksistaan. Lempeitä tuulia, iäisyyttä. Muistithan kertoa taivaanportilla terveiset kohdatessasi kaikki jo iäisyydessä asuvat rakkaat. Nuku tähti helmassa taivaankannen.

Hyvää ikuisuusmatkaa!*♡