perjantai 22. syyskuuta 2017

Oi miksi, oi miksi?!


Luulin voivani himppasen verran paremmin. Luulo ei ole tiedonväärti! Työterveydessä ovat jo ihmeissään mun kestoposkiontelotulehdus- kovasta-yskästä, että on taas uusi aika ensi viikolle. Liekö mun keuhkot jo homeessa? Ainakin on hyvin yskittänyt vedet silmissä koko yön ja lima virtaa!

Tänään en tee muuta kuin nukun lämpöisen kisun vieressä ja yskin vatsalihakset timmiin kuntoon. Niin tässä yön tunteina mietittyä kaikenlaista.
Miksi pizza toimitetaan nopeammin asiakkaalle
kuin ambulanssi saapuu? Miten kyltti "kiellettyä astua nurmikolle" on saatu keskelle nurmikkoa? Miksei kissanruoka ole hiiren makuista? 
Miksi koiranruoka-tölkissä lukee;"entistä parempi maku" -kuka on 
testannut sen? Miksi paikoilla, jotka ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki, on lukot? Elämän suuria kysymyksiä ja taas pieni pala unta, puolen tunnin yskäkohtaus, hengenvetäminen, niistäminen, yskäkohtaus, niistäminen, unta ja repeat!


Unta. Lepoa. Tunnelmointia. Kahmalokaupalla kynttilöitä. Lokoisat päikkärit. Viipyilyä.Ystäviä. Elämän tarinoita. Lukemista. Haahuilua. Herkuttelua. Kiitollisuus ja hetken lähempänä unelmia.

Lumoavaa viikonloppua!




torstai 21. syyskuuta 2017

Suositus: Ravintola Bronda, R-Kioskin herkkuvälipalalähetys & pieniä suuria asioita ♡

Oi, mikä ihana ilta Brondassa Aida& pieni neitokainen. Ystävyydestä ei turhaan puhuta kauniin sanoin. Jutut lensivät meren ylitse, elämäntarinoiden taikaa ja aika lensi siivillä. Onni on ohikiitävissä hetkissä. Olen niin kiitollinen aidoista ystävistä!


Olet täällä elääkseesi elämän, jota rakastat vai etkö uskalla toteuttaa unelmiasi, ja olet ikuisesti "se haaveileva nakkikioskin Pirkko"?  Olen huomannut, että unelmien toteuttaminen vaatii joskus rohkeutta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se antaa enemmän kuin ottaa.

Maailmassa on niin paljon onnettomia pessimistejä, jotka ovat luopuneet unelmistaan ja sanovat sinulle: "Tuhlaat vain aikaasi - ei tuosta tule ikinä mitään." On siis tärkeää ymmärtää, että oman tien kulkeminen on uskomattoman palkitsevaa, mutta helppoa se ei ole. Toisinaan menee paremmin kuin muilla, joskus taas elämä on yhtä kaaosta.



Ihmiset katsovat sinua oudoksuen, kun kerrot heille suunnitelmistasi, ja sinä alat kuunnella arvostelijoitasi ja epäillä kysyjäsi. "Olisko sittenkin pitänyt jäädä nakkikioskin myyjäks? Jospa se sateenkaari päättyikin snägärille." Jotkut kulkevat koko elämänsä laput silmillään, ja vertaavat koko ajan itseään toisiin ihmisiin, toiset elävät elämäänsä ja toteuttavat unelmiaan, niitä pieninpiäkin :)Mutta jos toteutat unelmaasi, väsytät itsesi tekemällä sitä, mitä eniten rakastat. Kun elät täydesti pienintä yksityiskohtaa myöten, loppujen lopuksi bileet ovat sinun!


Kun teet sitä mitä rakastat, voit nousta jokaiseen uuteen päivään intoa puhkuen ja säteillä iloa, joka tarttuu. Jos vain kuuntelet sydäntäsi ja käytät päätäsi, et voi olla väärässä.Voi kun voisi välillä pistää itseensä piikillä reilun annoksen spontaaniutta ja huolettomuutta ( tai ehkä nauttisin sen kuitenkin mielummin tablettina) ja osais olla jotenkin rennommin.Tosiasia on, että usein keskitymme niin paljon siihen, mitä teemme, ettemme pysty näkemään, mihin olemme menossa. Seuraa vain unelmiasi vastoinkäymisistä huolimatta, kyllä se siitä sitten helpottaa. Kokemusta on. Unelmoi pieniä ja suuria unelmia. Pienet unelmat toteutuvat helpommin ja useammin!




 Brondasta saa todella herkullista Mac and Cheeseä! 
Ei olulut valittamista ribseissä, karitsan kareessa eikä porsaanposki tacossakaan.
Bronda on tunnelmallinen rafla, jossa voit jakaa pöytäseurueesi kanssa tilaamasi ruuat.
Brondaan kannattaa varata pöytä ennakkoon, vaikkakin tällä kertaa menimme syömään ilman pöytävarausta.




Lähetti toi R-Kioskin uusia välipalavaihtoehtoja suoraan kotiovelle. Sanotaan, ettei ilmaisia lounaita ole, mutta nyt on. R-kioski toivoi, että testaisin heidän uusia raikkaita lounas- ja välipalavaihtoehtojaan ja löysin sieltä jo muutamia suosikkeja. Etenkin chili ja inkivääri mehushotit ovat tujakan energisoivia. Josko tää tauti talttus vihdoinkin?!

#rkioski#ainanälkä#vitamiineja







keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Muumimuki Alkuperää kunnioittaen-arvonta

Arvon uusimman Arabian Muumimukin Alkuperää kunnioittaen.

Osallistuminen tapahtuu kertomalla kommenttiboksissa sähköpostiosoitteensa. Arvonta päättyy sunnuntaina 30.9.17 ja voittajaan otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä sähköpostin kautta. Onnea kaikille arvontaan!

Ps. Jos olet blogini kirjautunut lukija, niin saat kaksi arpaa.
Kirjautua voit blogisivustoni oikealla puolella olevasta Aloita blogin seuraaminen-painikkeesta.
Julkaisua saa jakaa!










tiistai 19. syyskuuta 2017

Yhteistyö: Skovhuus & klassisen naisellinen neuletakki

Postaus on tehty yhteistyössä Skovhuusin kanssa. Teen Fashion Centerin toimijoiden kanssa yhteistyötä ja sain ilokseni tehdä yhteistyötä Skovhuusin kanssa. Tämä upea tumma kultanappinen neuletakki on uusi lempparini. Se menee lämpimällä säällä ulkotakkina, juhlavampana takkina, kylmemmällä säällä lämpimämmän takin alla tai sisätakkina. Olen saanut jo paljon kehuja tästä upeasta neuletakista, se on niin klassinen vaate. Tällainen klassikko tulisi löytyä jokaisen daamin vaatekaapista. Neuletakin saa myös tarvittaessa kiinni hakasten avulla. 
Skovhuusin vaatteet ovat huokeahintaisia ja aikaa kestäviä laadukkaita vaatteita. 
     

Skovhuusin jälleenmyyjiä on ympäri Suomen. Skovhuusin nettisivuilta voit etsiä oman paikkakunnan jälleenmyyjän postinumeron avulla. Skovhuus on tanskalainen vuonna 1972 perustettu yritys, joka on erikoistunut elegantteihin ja laadukkaisiin naisten neuleisiin.
Skovhuus valmistaa suurimman osan tuotteistaan omassa neulomossaan Tanskassa, Herningissä. Skandinaavista laatua ja kauneutta.
Designerit suunnittelevat kaksi laajaa neulemallistoa vuodessa. Skovhuus valmistaa vaatteita kokoihin S-3XL.


Olen niin innostunut Skovhuusin upeista vaatteita, että aion hankkia jatkossakin kyseisen merkin vaatteita. Vaatekaappini nimittäin suorastaan huutaa klassikkoja ja kauniita helppohoitoisia vaatteita.
Syksyn tullen kaappini täyttyy erilaisista takeista. Rakastan takkeja! Minulla onkin garderobissani useampaa eri sorttia. Jos haluaa olla trendinmukainen niin nahkahousut tämän ihanan Skovhuusin neuletakin kaveriksi on se juttu, joka tuo lisäksi hieman seksikkyyttä ja räväkkyyttä asuun tai alle värikäs toppi.
Väriä ja klassisuutta. Monikäyttöinen ja kaunis.

Kiitoksia kuvista Ikkunalla-blogin Annukalle.       





Neuletakki: Skovhuus
Laukku: Louis Vuitton Eva
Paita: Mango
Housut: Gian Tricot
Kengät: Marc Jacobs
Korvakorut: Via Minnet
Huivi: Louis Vuitton Shine Shawl
Silmälasit: Tiffany












maanantai 18. syyskuuta 2017

Kalmistossa, kuumetta ja tosielämän saippuaoopperaa!

 Hautajaisliljat ovat aina valkoisia ja urkumusiikki haikean kaunista. Kuolleiden kukkien varjot lankeavat kasvoille, peittävät sielun ja silmät. Elämä on joskus ohuen pettävä. Nyt nukut luulintu kyyhkynen leposijassa taivaan.


Hetkessä oli hiljaisuutta, sydämen ajatuksia, hipaisu lapsuusmuistoja jostain hyvin kaukaa. Muistoilla on kultaiset reunat, elämän kehykset. 
Nyt vihdoin vapaa oot,
Tähtikansana kulkemaan.
Siivet selkääsi sait ja turvassa oot.
Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.


Olen saanut nähdä ja kokea kaikenlaista 38 vuotta kestäneen elämäni aikana. Kuten tuttavani sanoi, olen vanha sielu. Se, joka ei ole menettänyt vanhempaansa ei voi tietää sitä tunneryöppyä ja fiiliksiä, jotka iskevät kuolemasta. Etenkin, jos kuoleman kohtaa nuorena. Vaikka vanhempi olisi ollut etäinen niin silti kuolema koskettaa. Lopullisuus.

Äänetön olo, kuume sahaa edestakaisin, keuhkoputkien-ja kurkunpääntulehdukset. Kerään voimia nukkumalla ja nähden unissa menneitä aikoja. Olipa huippua nähdä rakas äiti ja viettää ajattomia hetkiä. Kävimme lapsuuden kotikulmilla. Mielessä monta muistoa ja varjelus. Odotan niin innolla äidin tuloa Helsinkiin. 
Hiljainen tarkkailu on arvokas taito - se vahvistaa kykyä nähdä näkymätöntä.

 Vaikka päiväelämäni on jo varsinaista saippuaoopperaa ja trapetsilla taiteilua, välillä oikein huimaa. Hyvän kirjan parissa sitä kumminkin aina relaa. Huokaisen ja suljen silmäni. Olipa viikko. Oli nyrjähdyksiä, toivoa ja tahtoa. Hoivaa ja huolenpitoa. Tämäkin päivä loppuu pian, toisaalla se loppui jo ajat sitten. Sitä voi luulla, että aikaa on loputtomiin. Mutta aurinkokin sammuu lopulta. Maan tuoksu, avaruuden tähdet ja iäisyyden kosketus. Kuulaan viileä syksyinen ilta. Lehdet helisevät puista. Värikästä. Rauhan rippeet maassa ja värikkäät lehdet.

































sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tee työtä, jolla on tarkoitus tai sitten ei!

Tee työtä, jolla on tarkoitus ja Arbeit macht frei! Niin kai sen pitäisi mennä. Kaoottista. Kuin päätään hakkaisi seinään. Sanaton. Turhauttavaa. Kun hommat ei vaan toimi. Sekään ei aina riitä, että tekee parhaansa, kun joku tulee perästä ja tuhoaa kaiken. Päivisin ollaan kuutamolla, mutta onneksi iltaisin edes selkenee, välillä. Suuntaan katseeni ja energiani uusiin haasteisiin. Vierivä kivi ei sammaloidu. Joskus on vaan otettava pohjakosketus, että voi nousta entistäkin vahvempana ylös. Pahinta on se, jos ei tajua nousta pintaan.


Tänään mietin, että sitä joutuu kohtaamaan elämässään kaikenlaista kulkijaa. Välillä on väännettävä rautalangasta, kaksin käsin. Mutta onneksi osaan ajoittain näytellä viisasten kiveä. Oi, miksi elämä olet koko ajan vastahakoinen?! Onneksi olen varustettu varsin pitkällä pinnalla, mutta nyt sekin on katkennut! Tavallinen päivä, onko sellaista olemassakaan?


Näin tänään kiveen hakatun sydämen. Kivi rakkautta. Minunkin sydäntäni on joskus riepoteltu, mutta onneksi sitä ei ole sentään taltattu tai hakattu. Kivisydän. Sellainen en voisi olla. Puupäähänkin törmäsin päivän aikana. Eräs oppilas totesi tänään tunnilla:"kiviäkin kiinnostaa". Minua kiinnostaa nyt kirja ja rentoilu.Toimelias päivä, jos nätisti toteaa. Päivän paras oli ystävän tapaaminen, puhelu ja luottavaiset sanat. Välillä olen kuutamolla ja risainen. Tätä työtä tehdessä tietää tehneensä työpäivän. Väkevää elämää kaikilla mausteilla. On oltava sydäntään suojeleva takki ja jalat pysyvät maassa vaikka välillä olenkin hieman kuutamolla. Titityy*













lauantai 16. syyskuuta 2017

Ajatonta haaveilua, hautajaiset & sisäinen tasapaino ♡

Aika se on aina loppu. Päivät hurahtavat tehden 12 tunnin työpäiviä. Tarvitsisin vuorokauteen ainakin neljä ellei kahdeksankin tuntia lisää, jotta ehtisin tehdä kaiken sen minkä haluan. Tai muutaman lisäkäden. Pöydällä makaa useita tehtävälistoja, joissa on aika paljon kivoja asioita ja sitten niitä "Käy kaupasta sitä ja tätä". En edes uskalla kuvitella tilannetta, että meillä olisi lapsia, kun nytkin on aika kortilla. Käyn kotona pyörähtämässä töiden välissä ja nukkumassa. En halua, että aika vain luisuu käsistäni. Heräisin yhtenä päivänä siihen, että olen vain meinannut ja meinannut koko elämäni. Työ on sellainen asia, se antaa tarpeeksi haasteita ja intoa elämääni. Välillä liikaakin. Toki voisin päästä jo helpommalla elämässä. Kaikella on aikansa.



Kuulun niihin ihmisiin, jotka muuttaisivat aika paljon elämästään, jos yhtäkkiä tulisi paljon rahaa ja sitä kautta aikaa tehdä mitä tahansa. Lähtisin ulkomaille meren äärelle, vaeltaisin kauniissa maisemissa ja lukisin läjäpäin kirjoja sekä istuisin Espan kahvilassa katselemassa ohi käveleviä ihmisiä ilman minkäänlaista kiirettä. Palkkaisin itselleni personal trainerin, ostaisin asunnon merenrannalta tai Helsingin keskustasta. Palkkaisin yksityisen pianonsoiton opettajan, jotta taitoni karttuisi entisestään. Eläisin, nauttisin hetkestä ja toteuttaisin omia ja läheisieni unelmia!





Ei sillä etteikö näitä voisi ilman lottovoittoakin toteuttaa. Elämä on vaan joskus vähän liikaa velvollisuuksia ja kiirettä! Musta yksi kauneimpia "elämän ohjeita" on; Kulje oman unelman vierellä, ei sen päällä, edellä tai takana. Vain vierellä ja hellästi pitäen kiinni, niin vain, että tietää sen olevan siinä. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Pidä sisimmästäsi hyvää huolta. Muista tasapaino ♡


Tänään olen anoppini hautajaisissa Lieksassa. Pikavisiitti päiväseltään, aika raskasta matkailua. Mutta onni siinä on se, että näen äitini samalla reissulla. Huomenna on oltava jo töissä, joten pikavisiitti Pohjois-Karjalaan entiselle synnyinseudulle. Ja vielä yksi huomautus, että vihaan todella ihmisiä, joilla mikään ei ole koskaan hyvin eikä se suu pysy kiinni. Aina valitetaan ja vaaditaan ja itse ei tehdä mitään asioiden eteen. Nämä tyypit horjuttavat käytökselllään muiden sisäistä hyvää oloa ja tasapainoa.
Pakkaan elämän epäkohdat yksisuuntaiselle matkalle ylimääräisiin laatikkoihin osoitteella musta-aukko :D
Tack och adjö!