torstai 12. helmikuuta 2015

Herkullista salaattia ja sisäilmaongelmia*

Päivät laukkaavat mennä eteenpäin vauhdikkaasti, huomemma on taas perjantai. 
Tein eilen illalla sisäfilesalaattia. Laitoin salaattiin suolakurkkua, kirsikkatomaatteja, paprikaa, salaatinlehtiä, Koskenlaskija-juustoa, naudan sisäfilettä medium plussana ja metsämarja balsamicoa.

Ruokaisat salaatit ovat hyviä otettavaksi mukaan vielä seuraavana päivänä töihinkin.

Saa nähdä pääsenkö aamulla menemään kuntosalille ja töihin. Olo tuntui ainakin päivällä niin nuhjuiselta ja kipeältä.  Illalla kävin ystävättäreni kanssa iltahiihdoilla, 5 km meni kuin itsestään ja keuhkot kiittivät hapekkaasta säästä. Jos en kuntoilisi, niin luulisin, että olisin aikalailla huonommassa kunnossa kuin nyt olenkaan.

 Josko tauti pysyisi loitolla eikä se olisi ainakaan sikainfluessaa, sitäkin kun on täällä liikkeellä. Olen sairastanut kyseisen taudin kuusi vuotta sitten ja en todellakaan halua enää sairastua siihen. Työpaikallani on sisäilmaongelma, jonka vuoksi oirehdin koko ajan. Krooninen posikiontelo- ja silmätulehdus. Kuuden tunnin työpäivästä kaksi viimeistä tuntia ovat raskaimpia. On vaikea keskittyä muuhun kuin valveilla oloon, uni meinaa tulla väkisinkin. Olo menee veteläksi, vatsaa vääntää, päätä ja kurkkua särkee ja olo on kuin olisi pienessä humalassa vrt. epätodellinen olo. Voimakkaat hajut ovat pahaksi, silloin alan voimana todella pahoin. Ennen saatoin suihkutella parfyymeja kaupassa testereistä, mutta enää en voi tehdä sellaista. Hengittäminen, se on todella vaikeaa ja kivuliasta loppupäivästä. Joskus olen pää pihalla luokan ikkunasta saadakseni lisähappea. Välituntisin lepäilen ja kerään voimia seuraavaa tuntia varten. Syynä on puutteellinen ilmastointi ja muut sisäilmanongelmat. Ilmastointi, jota ei käytännössä ole olemassakaan. Kotona illalla huomaan, ettei suurin osa oireista on kadonnut. Tällainen on vaan aikalailla rankkaa elimistölle.

Töistä lähtiessä raahustan kotiin välillä pysähdellen, kun keuhkot eivät saa tarpeeksi happea. Ja pienenä pointtina, etten polta tupakkaa. Rojahdan usein kotona suoraan sohvalle. Hengittelen ja nukun päikkärit. Sitten olo alkaakin olla normaalimpi ja voin lähteä kauppaan ja hiihtoladulle. Joskus iltaisin tulee happivajaus, on pakko mennä hengittelemään parvekkeelle raitista ilmaa. Öisin tulee usein tuhistua nenä tukossa, oksennettua paksua limaa ja voitua pahoin. Uskomattominta tässä hommassa on se, että koulullamme on kaksi puolta ja juuri tämä puoli, jossa luokkani sijaitsee on remontoitu viime vuonna. Ei ole vaan remontti ei oikein onnistunut. Nautin raikkaasta säästä ja siitä, että minun on helppo hengittää salilla treenatessa, hiihtäessä ja lenkkeillessä.

Onneksi ilmastointi asiaa tutkitaan, koska monella työkaverillani ja oppilailla on samoja oireita, osalla vahvempana ja osalla vielä lievempänä. Uskon, että asiat vielä ratkeavat, mutta luulen, että ei minun työurani aikana tällä koululla. Uskon, että koettelemukset  vievät minua eteenpäin ja auttavat minua paremmin ymmärtämään toisia ihmisiä. Yksi vaihtoehto olisi alkaa vihata elämää ja katkeroitua. Onneksi en ajattele näin, koska olen jo nöyrtynyt kaikkien vastoinkäymisten edessä ja oppinut sen, että on aina oltava suunnitelma B.  Elämässäni ei ole montaakaan asiaa, joihin en voi vaikuttaa tai joiden eteen en voisi tehdä työtä.  Koska minulle on vaan nyt sattunut tällainen sisäilmaongelmainen työpaikka eikä asiaa voi ottaa takaisin, niin  voin vain todeta, että kaiken on pitänyt mennä niin kuin on mennyt, jotta olisin nyt tässä ja tuntisin näin kuin tunnen. Onneksi minulla on todella mukavat työkaverit ja kannustava työyhteisö. Olen sisimmässäni kiitollinen, olen viisaampi. En ole kuolemansairas. 
Tänään on uusien mahdollisuuksien päivä - hiihtopäivä :)

Miksi päätin kirjoittaa aiheesta? Siksi, koska sisäilmaongelmat ovat tällä hetkellä mediassa muutenkin tapetilla, Opettaja-lehdessä on ollut useampaankin kertaan juttua sisäilmaongelmaisista kouluista. Ja tärkeimpänä sen takia, että jos luulet olevasi luulosairas, niin et ole sitä välttämättä. Sisäilmaoireita vähätellään usein "akkojen jorinoiksi". Syy voi olla rakennuksessa. Moni vaikenee, mutta asiat eivät vaikenemalla selviä. Meidän koululla asiaa viedään eteenpäin, pidetään luokan ovea auki aina kuin mahdollista ilmanvaihdon takia ja tsempataan toinen toistamme eteenpäin :)

PMMP:n laulunsanoin, " Ilma on kauniimpi kuin aikoihin, miksi itkisin?".














SHARE:

10 kommenttia

  1. Tsemppiä hirvittävästi oireiluun, tiedän mistä puhut. Mutta toisaalta - ei kannata riskeerata terveyttään jos löytyisi joku puhtaampi työtila (eri työ)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haen ensi lukuvuodeksi töitä toiselle paikkakunnalle, samalla vaihtuisi työtilakin :)

      Poista
  2. Lentsuja on liikkeellä. Toivottavasti olosi paranee. Ihanaa tuo salaatti ja tosi upeita luontokuvia. Kyllä kevät on sitten kaunis.

    VastaaPoista
  3. Ihan hirveä juttu toi sun työpaikkasi ongelma, jotenkin kamalaa siitä tekee se millaisia arkipäivää vaikeuttavia ongelmia se aiheuttaa, kamalinta on se, että asialle ei tehdä mitään. :( (tiedän raha) Varmasti on monia muitakin, jotka tuosta oireilevat. Vanhempana olisin tosi huolissani lapsistani, jotka joutuvat tuollaisessa paikassa koulua käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä voi sairastua pahastikin ja jaksaminen on koetuksella. Ihana työ, mutta sisäilma on pilalla. Toivon silti, että tekevät asialle jotain. Pikaisesti.

      Poista
  4. Toivotaan, ettet sairastu enää yhtään enempää saatikka mihinkään vaikeammin hoidettavaan ja siedettävään tautiin. Vuosia sitten kävin sikainfluenssan läpi astmaisena. En silti ota edelleenkään influenssarokotteita, sillä niistä ei tiedetä tarpeeksi. Onnekseni tässä tilanteessa en ole enää työelämässä, josta aina sain kaikki pöpöt itseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään ole uskaltanut ottaa rokotusta, juurikin sen takia, koska haitat saattavat olla suuremmat kuin hyödyt.

      Poista
  5. Oo sisäfilettäkö täällä herkutellaan...:)
    kauniita kuvia!
    Tiedän mistä puhut, perheen kanssa asuimme hometalossa yli puoli vuotta ja tämä asunnonmyyjä vielä tiesi tasan tarkkaan mitä se talonsa oli syönyt...voisin luennoida aiheesta ihan loputtomiin. Lähdimme siinä vaiheessa evakkoon kun yhden lapsemme kädet halkesivat verisille railoille, puhumattakaan muista oireista. Oireet helpottivat heti päivien kuluessa kaikilla!
    Toivottavasti oireilusi ei pahene, j ahyvä kun liikut raittiissa ilmassa paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tekin olette joutuneet kokemaan tämä sisäilmaongelman kauheuden ja vielä kamalimman kautta :/ Onneksi pääsitte pois hometalosta <3

      Poista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig