lauantai 31. tammikuuta 2015

Helmikuinen häivähdys*

Hiphei*


Eilen sain surusoiton. Olin puhelun jälkeen pysähtynyt, kohmeessa ja sanaton. Sisimmässäni myllersivät surun kyyneleet. Yllättävät suru-uutiset pysäyttävät aina. Puhuimme vasta puhelimessa ja nyt hän on jo melkein pois, ikuisesti. On kyse enää päivistä. Sinulle on onneksi ystäväinen kaikki valmiina Taivaan puutarhassa. Kun kutsu käy Taivaankotiin, jossa edesmenneet rakkaat ovat valmistelleet hänelle jo kaiken kauniin ikuisen valon puutarhaan. Valoon, joka hoivaa kivuttomaksi ja ehjäksi.  
Jälleennäkemiseen 

Toinen työni on välillä henkisesti raskasta, luopumisia. Ikuisuuksiin matkaamista. Kun opit tuntemaan ihmisen ja sitten yhtäkkiä huomaat, että hän onkin poissa. Olen saanut tutustua työni kautta upeisiin ihmisiin, jokainen on jättänyt minuun jälkensä.
Olen kokenut viime aikoina paljon, aivan kuin ne olisi minulle annettu ohjenuorana elämälleni: Elä nyt ja nauti elämästä, koska kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Tommy Tabermannin sanoja lainaten: ”Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa: Joko kestän tai katkean, mutta kevään tullen jossakin kukkii oksa.”

Elämässä on kuitenkin aina valon säteitä eikä murhe saa asuttaa sydämeen. Kuolema on osa elämää kuten syntymäkin.
Huomenna ollaan taas päivän ja kuukauden lähempänä kevättä!
Helmikuu tuo mukanaan valoisammat päivät, työmatkailua ja hiihtoloman. Viikot laukkaavat eteenpäin sellaista vauhtia, että heikompaa jo huimaisi. Mitä kaikkea kevät tuokaan tullessaan, jännää. Enää 4 viikkoa Panaman matkaan. Jokohan alkaisi hieman katselemaan kesämekkoja ja sandaaleita matkalaukun täytöksi? 

Mutta eletään vielä tämä hieno tammikuinen lauantai. Minulla se kuluu kuntosalilla, hiihtoladulla ja kotona rentoillen.

Onko sinulla jo suunnitelmia helmikuuksi?
















SHARE:

5 kommenttia

  1. Kaunis kirjoitus.
    Kyllä se niin on, että pitäisi aina yrittää elää hetkessä, eihän voi tietää mitä seuraava päivä tuo.
    Itse olen käynyt lähellä kuolemaa kahdesti yhden viikon aikana ja pelastettu elämälle. Sen jälkeen on tullut mietittyä olemassaolon tarkoitusta vähän eri tavalla.
    Valoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin paljon suuria kokemuksia, onneksi olet vahva nainen <3

      Poista
  2. Osanotot ja pahoittelut sinne :(

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus Satu <3 Lämmin osanottoni. <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig