torstai 7. helmikuuta 2013

Stereotypioita ja parisuhdeteoria

Ajattelin tarttua aiheeseen, joka on puhututtanut minua ja ystäviäni. Suuria stereotypioita naisista, parisuhteista ja perheen hankkimisesta. Elettiin vuotta 2007 ja olin juuri eronnut ensimmäisestä vakavasta ja melkein kymmenen vuotta kestäneestä suhteestani. Erot ovat aina vaikeita, mutta tärkeää on ymmärtää että se ei ole kaiken loppu, vaan oikeastaan uuden alku. Mutta tämä ero oli helpotus, siis tosi hyvä juttu! Tämän jälkeen minusta tuli minä, sain olla oma itseni. Sitä tulee tienristeykseen, jossa täytyy miettiä mitä haluaa elämältään.


Yksi asia mistä huomaan, että erotun muista ovat pariskunnat, jotka ilmoittavat iloisista perheuutisista, häistä ja asunnon ostoista. Toinen asia mistä huomaan vanhenevani ovat näiden ilouutisten kääntöpuoli, eli erouutiset. Tällä hetkellä huomaan että lähipiirini ihmiset alkavat saavuttamaan neljää- ja kolmeakymppiä ja sitten joko painetaan jarrut pohjaan tai koetetaan leikkiä kotista, kun yhteiskunta niin määrää tai mennään täyttä höyryä eteenpäin.


Tik tak tik tak, kello tikittää. Vai tikittääkö sittenkään? Ei ainakaan minun kelloni. Välillä tuntuu, että toisien ihmisten on jotenkin vaikea niellä sitä asiaa, että kaikki eivät halua lapsia. Minulla on monta upeaa ja kaunista sinkku- ja parisuhteessa elävää noin kolmekymppistä ystävää ja he ovat monta kertaa sanoneet, että heitä vähän niin kuin syyllistetään siitä ettei heillä ole miestä tai lapsia. Moni ala-aste aikaisista kavereistani ovat saaneet jo lapsia tai sitten niitä toivotaan todella hartaasti. Olen huomannut ja kuullut kiertoteitse, että monille on vähän niin kuin jonkinnäköinen ongelma ettei meillä ole lapsia tai minulla sitä suurempaa timanttisormusta sormessani. Ei. Meillä ei ole mitään harkinta-aikaa tai muutakaan. Me vaan halutaan elää vielä ihan kaksin. Meille riittää kisuvauva  En myöskään ole mikään lapsivihaaja, rakastan sellaisia pikkuisia paksuposkia, mutta ne eivät sovi meidän yhtälöön :) Minulla on kaksi vauvaikäistä ihanaa kummilasta, he riittävät minulle. Tykkään työskennellä todella paljon lasten ja nuorten kanssa, mutta omia vekaroita en halua.


Monelle ystävälläni olen sanonut, ettei kannata välittää kenenkään syyllistämisestä. Jokainen saa elää ihan niin kuin itse haluaa. Lapsia tulee jos tulee. Eikä mielestäni mitään tulisi tehdä vain sen takia, että “kun näin kuuluu tehdä”. Kuka on ensinnäkään päättänyt, että lapsia pitää saada ennen kolmeakymppiä? Sehän ei myöskään ole tietenkään mikään itsestäänselvyys että lapsia edes välttämättä kaikki saa tai haluaa. Itse en ole äitityyppiä ja sen takia iloitsen kummilapsistani. On kiva, kun kaksi tärkeää lapta elämässäni, mutta omaa en kaipaa. Ihmettelen myös usein sitä, että avioon menevältä parilta aletaan udella vauvauutisia, eiköhän naimisiin voi mennä vaikkei hankkisi lapsia. Ja yksi vaihtoehto mutta kivinen tie on ryhtyä sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Maailmassa on paljon hyvää ja rakastavaa kotia vailla olevia lapsia.


Olen myös yrittänyt kannustaa ihania sinkkuystäviäni, että parempi on olla yksin kuin kaksin, mutta kumminkin yksin. Näin ainakin itse aikoinaan koin. Turha on elää yhdessä, jos suhteella ei ole tulevaisuutta. Joskus pitää vain pystyä luopumaan jostakin, jotta saisi tilalle jotain parempaa. Teissä ei todellakaan ole mitään vikaa, teidän vain pitää vielä odottaa jotta se oikea osuu kohdalle. Elämä on tässä ja nyt, älä liikaa ajattele mitä muilla on. Rakkaus ei kulje kell kaulassa. Elämä on menetyksiä, saavutuksia, epäonnea, onnea, rakkautta, yksinäisyyttä… Se miten käsittelet asiat, merkitsee. Olen myöntänyt olevani itsekäs, sillä tämä on myös minun elämäni eikä pelkästään meidän ;) “toisten tehtävä tässä elämässä on olla maailman parhaita äitejä, mutta toisten maailman parhaita tätejä, ja lapset tarvitsevat niitä molempia”. Voisiko kukaan sanoa paremmin?


               Miehen tuomat kukat silloin tällöin piristävät kummasti päivää :) 

Sen täteilyn lisäksi rakastan kotiani, matkailua, rakastan vapautta mennä ja tulla mieleni mukaan, ja sitä että voin halutessani olla itsekäs ilman huonoa omaatuntoa. Tykkään tehdä extempore asioita. Tänään lähden töiden jälkeen kaupungille kahville, ostan keväisiä kukkia, kaappaan kisun kainaloon ja katsomme päiväunia. Illalla ystävättäreni kanssa iltateelle ja vaihtamaan ajatuksia. Elämä Kantsii kokeilla elää oman näköistä elämää.Niin, ja Viivi ja Wagner on muuten huippu hyvä sarjakuva naisen ja miehen elämästä ;D


                          Oletteko koskaan käyneet Kolilla?

Asun aika lähellä Kolia ja se vasta romanttinen ja tunnelmallinen paikka onkin. Etenkin pariskunnille, jotka rakastavat ulkoilmaliikuntaa, kauniita maisemia ja kylpylöitä.
"Soturi tietää, että suuri unelma koostuu monesta eri osasta
- niin kuin auringonvalo on miljoonien säteiden summa."

Paulo Coelho - Valon Soturin Käsikirja


SHARE:

12 kommenttia

  1. Täällä jälleen aamua aloitin mukavan postauksen merkeissä :-) ihanaa kun löysin blogisi,kirjoitat kyllä niin asiaa ja hyvin :-)

    lapset tulee kun on tullakseen,on suhteessa ollut pitkään tai lyhyesti:-) olen samaa mieltä. Ja kaikille ei lapsi vain elämään kuulu ja voi olla super onnellinen :-)

    iloista päivän jatkoa! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos jälleen kerran :) Mielestäni on hyvä, että ymmärrän tässä vaiheessa ne realiteetit joita lapsi toisi mukanaan enkä vasta sitten kun se olisi syntynyt. Mie oon mielelläni täti, en äiti paitsi meidän kisulle oon äiti :D

    VastaaPoista
  3. Parempi yksin kuin huonossa seurassa!!!!!!!

    VastaaPoista
  4. Asiaa kirjoittelet. Itse tein lapseni yli kolmekymppisenä - enkä yhtään liian myöhään. Ja pitkään elin siinä luulossa, että lapsia en edes tee. Elelin myös aikani ensimmäisen kihlauksen purkauduttua siinä luulossa, että tulen yksin elämään koko loppuikäni - niin hyvää se yksineläminen oli! Mutta heti, kun olin tähän Isäntään törmännyt ja kihloihin paukauttanut, alkoivat ne vauvakyselyt. Ja minä kun en vielä silloin vauvoja halunnut. Rasittavaa - ja todella raskasta sitten siinä vaiheessa, kun vauvaa halusin eikä se ollutkaan ihan helppoa. Miten me ihmiset emme voi elää niin kuin haluamme - ja antaa toistenkin elää?
    Kisuli on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana rakkaustarina teillä <3 Se on kyllä homma mikä oikeus ihmisillä on kysellä perheenlisäyksestä jos sattuu menemään kihloihin tai naimisiin.

      Poista
  5. Olipa ihana kirjoitus ja täyttä totta :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus. Jokaisen pitäisi saada elää juuri sellainen elämä kuin he haluavat ilman turhia painostuksia ja asiaan puuttumisia. Minäkin olen hyväksynyt sen, ettei minusta tule koskaan tätiä. Mutta sisareni on paras täti, mitä voi olla. Minulle oli selvää, että haluan lapsia, mutta naimisiin mennessäni tiesimme, ettei lapsia heti välttämättä tulisi. Voi sitä ihmettelyjen määrää.. Ja ihana kuva Kolilta, siellä en ole vielä koskaan päässyt käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Kävin eräs viikonloppu Kolilla ja minulla on sieltä aikaslailla kuvia.

      Poista
  7. Ihan mahtava teksti! Oon monesti miettinyt, etten ymmärrä sitä painostusta, että kaikkien täytyy saada lapsia koska "sen vaan kuuluu mennä niin". Ei todellakaan. Yhtä lailla on oikeus olla haluamatta omaa lasta kuin haluta sitä.

    Ja tollain miehen-löytämis-painostus on myös kamalaa :D Eiköhän jokainen elä elämäänsä juuri niinkuin itse haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ja se vasta ihmetyttää joitakin jos joku seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssa. Minulle on sama kuka on kenenkin kanssa, kunhan ei tulla mulle tyrkyttämään vakaumustaan. Ja just toi miehen-löytämis-painostus on kamalaa, voi kukkahattu tädit :D

      Poista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig